LES ACCROCHE-COEURS

Perjantaina en muistanut aamulla ottaa kameraa mukaan, mutta lauantaina vietettiin taas aikaa kaupungilla, sillä täällä Angersissa oli tapahtuma nimeltä Les Accroche-coeurs. Kaupunki oli koko viikonlopun ajan täynnä pieniä ja vähän isompiakin tapahtumia ja esityksiä. Esitteessä kerrottiin pukukoodiksi mahdollisimman värikästä mutta mulla oli päällä kokomustaa ja sain normaaliakin enemmän katseita osakseni.

Me katsottiin aikataulua vähän väärin ja missattiin pari esitystä joita oltais haluttu nähdä, mutta päädyttiin lopulta kaupunkiin lauantaina viiden maissa ja ehdittiin nähdä pari esitystä, mm. juostiin tuolien päällä tanssivan/huutavan/laulavan ryhmän perässä ympäri kaupunkia muutaman tuhannen muun ihmisen kanssa, kurkittiin väkijoukkojen takaa sirkusesitystä ja osallistuttiin valtavien pahvilaatikkolinnojen rakentamiseen. Illaksi jäätiin vielä Iriksen kanssa kaupunkiin kavereiden kanssa! Tapahtumaa on kritisoitu aika paljon näin jälkikäteen ja moni on sanonut ettei hirveesti tykännyt mutta musta se oli ihan hauska.

Tässä teille vähän rosoisempaa puolta Angersista (mä tykkään mutta lupaan kuvata teille linnan ja kauniin keskustan joku päivä!), oli harmaata ja tapahtumatkin järjestetty sisäpihoilla tai parkkipaikoilla. Kaikenkaikkiaan mulla oli kiva päivä ja ilta ja oli kiva nähdä vähän erilaisempaa Angersia!

Nyt kiiruhdan nukkumaan että jaksan huomenna kuunnella heti aamusta hissan kaksoistunnilla, ilta venähti kun olin vähän sattumalta seuraamassa kuoroharkkoja ja päädyin ilmoittautumaan huomisiin koelauluihinkin, jee!

MÛRS-ÉRIGNÉ

Takana seitsemän päivää koulua ja arki sujuu jo loistavasti! Koulupäivät on pitkiä, usein 8.10-17.25, mutta parina päivänä pääsen jo aikaisemmin, esim. perjantaisin 15.15! Koulussa on tosi vaikeeta koska en ymmärrä tunneilla hirveesti (mun kolmen vuoden ranskanopintojen aikana ei hirveesti syvennytty yhteiskunnallisiin termeihi), joten käytän tunnit monisteiden kääntämiseen ja muistiinpanojen kirjoittamiseen. Opiskelen yhteiskunnallisten aineiden lisäks matikkaa, englantia ja espanjaa, joissa kahdessa ensimmäisessä oon tosi hyvä (englannissa opettajaakin parempi) ja viimeisimmässä hyvin huono. Muut on lukenu espanjaa kuusi vuotta ja mä tosiaan kuusi vuotta sitä vähemmän.. Mun luokkalaiset on myös hirveen mukavia ja kaikki tarjoutuu tekemään mun läksyjä ja kyselee kokoajan että ymmärränkö tai tarviinko apua.

Päivät menee koulussa ja illat tehdään läksyjä, mut yks ilta ehdittiin käydä Iriksen kanssa pikaisella pyörälenkillä tässä meidän lähistöllä. Tässä siis vähän maistiaisia mun kotiseudusta!

Oon tosi onnellinen just nyt vaikka kokoajan väsyttääkin ja pää on särkenyt yli viikon putkeen. Vieraan kielen kuunteleminen ja puhuminen on tosi rankkaa ja pitkät koulupäivätkään ei hirveesti auta väsymykseen. Päässä pyörii neljä kieltä samaan aikaan ja se on tosi hämmentävää! Onneks ranska vaan vahvistuu ja vahvistuu kokoajan, tänään tuntui taas siltä että oon kehittynyt ihan hirveesti vaikka eilen ärsyttikin osaamattomuus. Olo on tosi kotoisa ja nautin hirveesti tästä paikasta, kielestä ja ihmisistä!

Angersissakin oon käynyt pari kertaa ja tykkään kaupungista tosi paljon! Meiltä keskustaan on bussilla vähän vajaa puol tuntia ja koululta keskustaan taas vajaa vartti. Huomenna taidan taas käväistä kun pääsen niin aikasin ja muut jää lukemaan vielä kreikkaa ja latinaa, katotaan jos muistaisin kameran tällä kertaa! 

ST GILLES

Tänään on mun neljäs päivä perheessä ja kaikki on tosi hyvin, perhe on ihana, talo tilava ja kiva ja uima-allas maailman paras asia! Perheen kissatkin alkaa pikkuhiljaa lämmetä mulle ja olo on jo tosi kotoisa. Kielen kanssa oon vielä aika heikoilla, ymmärrän kokoajan enemmän mut puhuminen on vaikeeta.. Viime päivinä ollaan syöty, syöty, syöty ja syöty, lojuttu altaalla, kokkailtu, käyty pyörälenkillä tässä lähiseudulla, autoretkellä jossain kylässä tässä lähellä ja käyty yhdessä näyttelyssä!

Eilen olin rannalla Iriksen, sen kaverin ja tän kaverin isän ja pikkusiskon kanssa. Me asutaan aika kaukana rannikolta mut koska täällä ajetaan kovaa niin matkaan meni vaan vähän päälle tunti! Otettiin aurinkoa (ja mä nukahdin, minkä seurauksena oon tällä hetkellä hyvin punainen), uitiin ja käveltiin ympäriinsä rannalla ja pikkukaupungissa ihan sen yhteydessä. 

Paikan nimi oli St Gilles jos, pikkunen kylä mut niin pitkä ranta ettei loppua näkynyt! Oli tosi lämmintä (tänäänkin 26 astetta), loistava lopetus kesälle sillä huomenna alkaa koulut! Oon tosi jännittynyt mut eiköhän se siitä. Nyt meen taas ulos nauttimaan hyvästä säästä ja lukemaan ranskankielisiä lastenkirjoja, bisouuus! :*

C'EST PARTI!

Ajattelin että haluisitte kuulla vähän mun ajatuksia näin yhdeksän tuntia ennen lentokoneen nousua ja tulin kirjottamaan postausta, mutta en oikeestaan osaa sanoa mitään. Paitsi että olo on tyhjä. Rauhallinen ja tyhjä. Istun lentokenttähotellin sängyllä, viiden tunnin päästä on herätys mutta ei nukuta. Päivä, tai oikeastaan pari viime päivää on ollut tosi raskaita ja oon itkenyt niin paljon etten enää jaksaisi. Kuitenkin oon hyvin hyvin onnellinen ja niin kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja siitä, että täällä Suomessa mulla on paljon rakkaita ihmisiä jotka tekee lähtemisestä niin vaikeeta. Kymmenen kuukautta menee nopeasti, muistakaa se! Mäkin yritän muistaa, ja lupaan nauttia, kokea, oppia, nauraa, itkeä ja olla onnellinen.



Multa kysytään kokoajan että jännittääkö jo, ja vaikka ette varmaan uskokaan niin vastaan vieläkin että ei. En vieläkään tajua etten oo tulossa takaisin ihan hetkeen, olo on hirveen rauhallinen ja tavallinen. Kysykää huomenna uudestaan, lentokoneen laskeutuessa Ranskaan oon luultavasti ihan täpinöissä! Nyt  täytyy yrittää saada hiukan unta etten näytä aamulla ihan zombilta, seuraavan kerran kirjoittelen siis Ranskasta, hui!

15 JOURS

Tänään alkoi koulut ja tuntuu tosi hassulta kun ei itse ole mukana. Aamulla matkalla töihin katselin kavereita ja tuttuja matkalla kouluun ja olo oli jopa vähän haikee. Onneks tekemistä riittää, täytän päivät töillä ja kaikki vapaat tunnit käytän viimesten asioiden hoitamiseen ja kavereiden näkemiseen! 

Kun muut osti vihkoja, kyniä ja penaaleja, ostin farkut ja muumivihon päiväkirjaksi Ranskaan.

Huomenna lähtöön jäljellä enää kaksi viikkoa ja se alkaa jo tuntua aika lyhyeltä ajalta. Alan olla jo tosi innoissani lähdöstä mut samalla lähteminen ja hyvästit pelottaa ihan hirveesti. Onneksi kahteen viikkoon mahtuu päiviä eikä vielä tarvii hyvästellä! 

TÄLLAISENA KESÄYÖNÄ EN HALUNNUT MENNÄ NUKKUMAAN

Töitä, paljaita sääriä, mökkeilyä, lämmintä järvivettä, juhannus toppatakeissa, aurinkoa, hyvää ruokaa, pitkiä valoisia öitä, kavereita, merta, aitoja hymyjä, marjoja. Ja ennen kaikkea onnea onnea onnea onnea.

 

Kuvat sekalaisia räpsyjä kesältä. Onneksi näitä päiviä ja öitä, näitä ihania lämmön ja naurun täyteisiä päiviä ja öitä on vielä jäljellä. Aion nauttia täysillä, nauttikaa tekin!

MA FAMILLE D'ACCUEIL

Sain perhetiedot ihan täytenä yllätyksenä  24. huhtikuuta, YFU:n ranskavaihtareista ensimmäisenä. Olin silloin kuoromatkalla Barcelonassa, istuttiin koko kuoron voimin ravintolassa kun huomasin iskältä tulleen viestin perhetiedoista. En halunnut lukea viestiä loppuun vaan avasin heti sähköpostin ja sillä sekunnilla kun huomasin sähköpostin otsikolla "Isäntäperheesi yhteystiedot" rupesin itkemään ja sähköpostia lukiessa kaikki pelot kamalasta isäntäperheestä osoittautui ihan turhiksi!

Ens vuonna tuun asumaan pienessä n. 6000 asukkaan kylässä nimeltä Mûrs-Erigné ihan Angersin (n. 150 000 asukasta) vieressä. Bussilla Mûrs-Erignéstä pääsee Angersiin noin puolessa tunnissa ja koulua käyn toisessa pienessä kylässä lähempänä Angersia! Mun tuleva koulu on nimeltään lycée Jean Bodin ja tuun olemaan terminale ES:llä. Ranskassa lukioon mentäessä valitaan kolmen linjan - kirjallisuus (littéraire, L), tieteet (scientifique, S) ja talous ja yhteiskunta (économique et sociale, ES) - välillä, ja linjan mukaan määräytyy opiskeltavat ja ylioppilaskirjoituksissa kirjoitettavat aineet. ES on YFU:n yleinen suositus ja paras vaihtoehto kielen ja kulttuurin oppimisen kannalta. Terminale taas tarkoittaa lukion viimeistä luokkaa, eli luokallani tulee olemaan ikäisiäni ihmisiä! Yleensä vaihtarit sijoitetaan premièrelle vuotta nuorempien kanssa sillä terminalen oppilaat suorittavat paikallisen ylioppilastutkinnon (baccalauréat), mutta koulun rehtori antoi mulle luvan olla tätä suorittamatta. Mun host-sisko on samassa koulussa ja vielä samalla luokka-asteella, mikä on tosi kiva ja helpottaa ekaa koulupäivää huomattavasti.

Mun host-perheeseen kuuluu vanhemmat Jacques ja Agnès, samanikäinen sisko Iris ja parikymppiset isosisarukset Lucie (tekee opintojaan loppuun Sveitsissä) ja Damien (opiskelee Yhdysvalloissa), joita näen pääasiassa lomilla, ja lisäksi kaks kissaa! Perhe asuu omakotitalossa jonka pihalla on uima-allas. ;) Vaikuttaa hirveen mukavilta ja samanhenkisiltä, tykkää matkustella ja rakastaa musiikkia,  uskon että tuun viihtymään paremmin kuin hyvin! Oon lähetelly sähköposteja vanhempien kanssa ja Iriksen kanssa puhun tai snapchattaan lähes joka päivä! Ollaan puhuttu ranskaa alusta asti ja kirjotettuna se alkaa sujua kokoajan paremmin. Pari viikkoa sitten puhuttiin koko perheen voimin skypessä koko perheelle Ranskaan (puhuttiin englantia koska mun sisarukset ja vanhemmat tosiaan oli mukana, enkä mäkään ois pystynyt puhumaan koko puhelua ranskaks..) ja vaikka jännitin ihan hirveesti, puhelu meni tosi hyvin ja vaikutelma perheestä on edelleen hyvä!!

Lähtöön on nyt aikaa vajaa kuukausi ja pikkuhiljaa kaikki alkaa tuntua todelta. Ihan liikaa asioita hoidettavana ja ihan liian vähän vapaapäiviä. Keväällä vannoin että käyn kesän aikana ranskankirjat läpi ja opiskelen ahkerasti mutta sekin on jäänyt.. Aika menee liian nopeesti, kohta lähtöön enää pari viikkoa ja sitten jo pari päivää!